Siltoja ja tunneleita

Ajoimme Lofooteille siis Kilpisjärven kautta Norjan läpi. Matkalla oli paljon siltoja ja tunneleita. Olimme kuulleet puhuttavan tiemaksuista. Tällä reitillä niitä ei ollut. Kuvassa oleva silta on isoin silta juuri ennen Lofootteja. Lofootit ovat saariryhmä joihin pääsee siltoja pitkin. Pisin tunneli oli yli 6 kilometriä. Tiet olivat kapeita mutta näin kesäolosuhteissa turvallisia jos noudatti ajonopeutta. Talvella en uskaltaisi lähteä asuntovaunun kanssa samalle reitille.

Yksi tunneli meni meren alta toiselle saarelle. Jos potee ahtaanpaikan kammoa, niin tunneli voi aiheuttaa paniikin tunnetta. Näimme jopa polkupyöräilijöitä ajamassa kohti Lofootteja. Mietin kuinka kuuden kilometrin tunnelissa voi alkaa ahdistamaan.

Kelin ollessa hyvä voi polkypyörällä liikkuminen Lofooteilla olla halpa ja kätevä tapa tutustua saareen. Aikaa pitää olla silloin reilusti. Useampi viikko. Mietin itsekin, että voisin joskus pyöräilla Lofooteille. esim. vuorotteluvapaa vuotta pitäessä. Vuorotteluvapaavuodesta olen jo alkanut haaveilemaan. Voisin pitää sen 10 vuoden päästä kun olen saanut asunnon maksettua. Sitä, ennen minulla tuskin on aika ja rahaa. Toivon vain, että olisin  silloin vielä fyysisesti hyvässä kunnossa.

Luonto on uskomattoman kaunista Norjassa ja puhdasta hengittää. Maisemat vain paranivat matkan edetessä lähemmäksi saaria. Meillä oli ruuat ostettuna mukana Suomen puolelta. Valmistimme retkikeittimellä ruuat. Kauniinpaa lounaspaikkaa olisi saanut etsiä kuin Lofooteilta. Meillä oli tapana pitää kunnon pysähdys ja uida samalla jos mahdollista ruuan kypsyessä kattilassa. Ensimmäinen ruoka paikka oli vesiputouksen juurella. Päivä oli ihanan lämmin ja joen vesi virkisti.

 Huomasimme vesiputoksen tielle autolla ajaessa ohitse. Olimme kuvitelleet, että matkalla olisi paljon vesiputoksia. Putoksia olikin harvassa ja kaukana tiestä. Vesi laskeutu ylhäältä vuorilta alas päin. Tämä oli lähin, jonka näimme ja sinne oli helppo kävelle ruuanlaitto vehkeiden kanssa. Paikka oli täydellinen. Vietimme putoksen äärellä 2-3 tuntia.

 Löysimme tasaisen kiven, jonka päälle asettelimme keittimen ja kattilan. Perunat, porkkanat ja munat samaan kattilaan. Minä nautin sillistä perunoiden kanssa. Seppoa ei sillit kiinnostaneet. Kesä, perunat ja silli. Täydellinen ateria luontoon. Käytimme kertakäyttölautasia. Kattila oli helppo pestä joessa.

 Kävimme uimassa joessa. Kiviä ja kalloita piti varoa. Kuski otti päiväunet uinnin jälkeen. Takana oli jo toista tuhatta kilometriä.