Lauantai aamu Norjassa

Lauantaina puoliltapäivin olimme pakanneet leiriytymisvälineet autonperään ja juoneet aamukahvin. Meillä oli murukahvia mukana ja veden keitimme keittimellä. Lämmintä oli alle 20 astetta. Norjassa taivas näytti turkoosimmalta kuin Suomessa.

 Sivutie, jonne poikkesimme päätieltä yöpymään. Paikka oli hyvä valinta. Puut ja pensaat peittivät näkyvyyden. Emme nähneet yhtään leirintäaluetta Kilpisjärveltä lähdettyämme ensimmäiseen 100 kilometriin. Myöhemmin niitä kyllä oli, mutta emme halunneet maksaa yöpymisestä. Ajoimme yleensä yli puolen yön kunnes alkoi väsyttää. Käytimme huoltoasemien vessoja ja peseydyimme meressä ja joissa. Vesi oli todella virkistävää. Käytimme peseytymiseen myös kanistereissa olevaa vettä. Meillä oli kertakäyttöastiat mukana. Kattilan tarvitsi vain pestä.

Suomen Lapissa ja sieltä Norjaan

Ennen Kilpisjärveä pysähdyimme vielä Aavasaksalla. Mäen päällä oli mukava kahvila, jota nainen piti sisarensa kanssa. Hänellä oli kiva Lassie-koira. Joimme kahvit ja jutustelimme. Kiersimme ulkona nähtävyydet. Vettä tihutti hiljaa. Kaunis lämmin päivä oli muuttunut sateiseksi. Näimme vanhan kauniin rakennuksen. Kahvilan pitäjä kertoi, että se oli rakennettu jollekin venäläiselle henkilölle, jonka piti tulla Aavasaksalle käymään. Hän ei koskaan kuitenkaan tullut.

Aavasaksan jälkeen jatkoimme kesäyössä ajelua kohti Kilpisjärveä. Olimme ehtineet riidellä siitä pitääkö, joka paikkaan pysähtyä. Olimme kumminkin tyytyväisiä, että tuli nähtyä ne mitä pitikin. Voi olla, ettemme toista kertaa ajele täällä päin. Maailmassa on niin paljon nähtävää.
Tien laidassa oli houkuttelevan näköinen kahvipaikka. Se olikin viimeinen  Suomen puolella oleva pysähdyspaikka. Siinä pidimme kahvi-munkkitaukoa. Vaikka kello oli yli 21kahvila oli  auki ja ihmisiä tuli lisää. Munkit olivat ihanan tuoreita. Ajatella, että Suomessa saa tuoreita munkkeja kesäyönä. Jatkoimme hetken päästä matkaa.

Olimme Kilpisjärvellä puolen yön jälkeen. Oli yllätys kuinka pieni paikka se oli. Onkohan Utsjoki isompi kylä kuin KIlpisjärvi. Näin keskellä kesäyötä se näytti hiljaiselta. Tankkasimme auton täyteen Dieseliä, koska se on kuulema kalliimpaa Norjan puolella. Koko kylä oli pettymys. En tiedä mitä odotimme. Jatkoimme matkaa suoraan Norjan puolelle. Ketään ihmisiä ei näkynyt kun ylitimme rajaa. Poroja juoksi edellämme.

Emme malttaneet pysähtyä vielä Kilpisjärven kohdalla. Liikennettä oli vähän ja tie houkutteli ajamaan kohti Lofootteja. Näimme ihanan auringon laskun  ajettuamme noin sata kilometriä KIlpisjärveltä Norjaan.

Ilma oli puhdasta ja raikasta. Ihmiset olivat pysähtyneet ja tulleet ulos autosta ihailemaan taivasta. Emme olleet ainoat matkalaiset kesäyössä. 

Tien pientareet olivat punaisena horsmasta. Toisella puolella nousivat korkeat vuoret. Vuorilla näkyi valkoista lunta. . Luonto muuttui sanoinkuvaamattoman kauniiksi päästyämme Norjan puolelle. Aloimme etsiä yöpaikkaa joka olikin yllättävän vaikeaa. Norjassa ei ole yhtään turhaa tietä kuten meillä Suomessa. Kaikilla teillä oli päämäärä, talo. 

Löysimme hyvän paikan syrjästä  pois tieltä ajavien autojen katseilta. Pystytimme teltan, söimme iltapalaa ja kömmimme telttaan makuupussien sisään nukkumaan. Makuupusseissa oli lämmin nukkua. Heräsimme klo 10 jälkeen lauantai aamuna. Ilma oli raikas. Kosken kohinaa kuului jostain kauempaa. Ihailimme luontoa aamupalaa syödessämme. 

Matkan aloitus

Heinäkuussa 2013 miesystäväni Seppo  alkoi ehdottamaan automatkaa Lofooteille. Minua ei tarvinnut kauaa houkutella kun innostuin itsekin asiasta. En ollut koskaan ajatellut, että minä voisin mennä sinne. Se tuntui kaukaiselta ja sinne ei ole kauheasti tarjolla valmismatkoja. Omalla autolla, miksikäs ei. Olimme käyneet omalla autolla Tallinnassa, niin miksikäs ei Norjaan. Sepolla oli Opel vuodelta 2000. Dieselauto, joka veisi vähemmän polttoainetta kuin bensa-auto. Olimme varanneet Dieseliin noin 250 euroa. Matkaa tulisi yli 3000km. Olimme suunnitelleet, että menemme Kilpisjärven kautta, koska emme ole siellä vielä käyneet. Samalla tulisi nähtyä Lappia ja ehkä porojakin.

Lähdimme matkaan perjantai aamuna 26.7.2013. Paluu olisi seuraavalla viikolla tiistaina. Aikaa oli aika vähän koska minulla oli vain 5 vapaa päivää töistä. Halusimme, joka tapauksessa Lofooteilla käydä tänä kesänä. Meillä oli auton perässä kaksi vesikanisteria. Vettä oli noin 40 litraa mukana. Ajattelimme, että Lapissa ja Norjassa etäisyydet ihmisten ilmoille voi olla aika pitkät. Emme kuole ainakaan janoon. Vettä on hyvä olla myös ruuan laittoon. Olimme ostaneet Suomen puolelta kaikki ruuat. Lämmintä vaatetta oli mukana ja sadevehkeet. Olin lukenut netistä, että Lofooteilla sataa ja on viileää. Uutena ostimme makuupussit ja teltan sekä retkikeittimen. Vanha makuupussi oli kaapissa mutta halusin, että se on leveä, jossa mahtuu kunnolla kääntymään. Uusi makuupussi olikin 110 cm leveä. Teltta maksoi alle 20 euroa. Halusimme teltan, joka on nopea ja helppo pystyttää. Retkikeittimen tarvitsimme ruuan laittoon.

Lähdimme matkaan perjantai aamuna klo 8. Olin ollut edellisen yön töissä. Yritin ottaa nokoset auton takapenkillä. Saatoin hetkeksi torkahtaa mutten malttanut nukkua. Pihtiputaan jälkeen Vaskikellossa kävimme kahvilla. Sen jälkeen jatkoimme Ouluun. Päivä oli kaunis ja lämmin. Pysähdyimme Nallikariin uimaan. Ranta oli unelma lapsille. Siellä oli pitkälti matalaa ja sai kävellä 500 metriä, ennen kuin vesi ulottui kainaloihin. Olisimme voineet jäädä päiväksi uimarannalle jos meillä olisi ollut enempi aikaa.

Kävimme Torniossa Raxissa syömässä. Söin paljon salaattia ja otin muutaman palan pizzaa. Taivaallista uimisen jälkeen. Kävelimme hieman ulkona ja tähystelimme Ruotsin puolelle. Meillä on tarkoitus ajaa Haaparannan kautta takaisin Suomeen. Matkalla Lofooteille pysähdyimme usein. Kuski sai oikoa jäseniään ja pitää taukoa.

Pysähdyimme tutustumaan Keminmaan kirkkoon. Kirkko on kuuluisa siitä, että Pappi Nikolaus ( Kuoli 1629) oli sanonut, että jos minun sanani eivät ole totta, minun ruumiini mätänee kuoltuani. Nikolauksen ruumis on nähtävänä kirkon lattiassa. Hän on kokonaisena muumioituneena. Sanat olivat siis totta. Jokainen voi käydä sen itse toteamassa kun käy Pyhän Mikaelin kirkossa.