Suomen Lapissa ja sieltä Norjaan

Ennen Kilpisjärveä pysähdyimme vielä Aavasaksalla. Mäen päällä oli mukava kahvila, jota nainen piti sisarensa kanssa. Hänellä oli kiva Lassie-koira. Joimme kahvit ja jutustelimme. Kiersimme ulkona nähtävyydet. Vettä tihutti hiljaa. Kaunis lämmin päivä oli muuttunut sateiseksi. Näimme vanhan kauniin rakennuksen. Kahvilan pitäjä kertoi, että se oli rakennettu jollekin venäläiselle henkilölle, jonka piti tulla Aavasaksalle käymään. Hän ei koskaan kuitenkaan tullut.

Aavasaksan jälkeen jatkoimme kesäyössä ajelua kohti Kilpisjärveä. Olimme ehtineet riidellä siitä pitääkö, joka paikkaan pysähtyä. Olimme kumminkin tyytyväisiä, että tuli nähtyä ne mitä pitikin. Voi olla, ettemme toista kertaa ajele täällä päin. Maailmassa on niin paljon nähtävää.
Tien laidassa oli houkuttelevan näköinen kahvipaikka. Se olikin viimeinen  Suomen puolella oleva pysähdyspaikka. Siinä pidimme kahvi-munkkitaukoa. Vaikka kello oli yli 21kahvila oli  auki ja ihmisiä tuli lisää. Munkit olivat ihanan tuoreita. Ajatella, että Suomessa saa tuoreita munkkeja kesäyönä. Jatkoimme hetken päästä matkaa.

Olimme Kilpisjärvellä puolen yön jälkeen. Oli yllätys kuinka pieni paikka se oli. Onkohan Utsjoki isompi kylä kuin KIlpisjärvi. Näin keskellä kesäyötä se näytti hiljaiselta. Tankkasimme auton täyteen Dieseliä, koska se on kuulema kalliimpaa Norjan puolella. Koko kylä oli pettymys. En tiedä mitä odotimme. Jatkoimme matkaa suoraan Norjan puolelle. Ketään ihmisiä ei näkynyt kun ylitimme rajaa. Poroja juoksi edellämme.

Emme malttaneet pysähtyä vielä Kilpisjärven kohdalla. Liikennettä oli vähän ja tie houkutteli ajamaan kohti Lofootteja. Näimme ihanan auringon laskun  ajettuamme noin sata kilometriä KIlpisjärveltä Norjaan.

Ilma oli puhdasta ja raikasta. Ihmiset olivat pysähtyneet ja tulleet ulos autosta ihailemaan taivasta. Emme olleet ainoat matkalaiset kesäyössä. 

Tien pientareet olivat punaisena horsmasta. Toisella puolella nousivat korkeat vuoret. Vuorilla näkyi valkoista lunta. . Luonto muuttui sanoinkuvaamattoman kauniiksi päästyämme Norjan puolelle. Aloimme etsiä yöpaikkaa joka olikin yllättävän vaikeaa. Norjassa ei ole yhtään turhaa tietä kuten meillä Suomessa. Kaikilla teillä oli päämäärä, talo. 

Löysimme hyvän paikan syrjästä  pois tieltä ajavien autojen katseilta. Pystytimme teltan, söimme iltapalaa ja kömmimme telttaan makuupussien sisään nukkumaan. Makuupusseissa oli lämmin nukkua. Heräsimme klo 10 jälkeen lauantai aamuna. Ilma oli raikas. Kosken kohinaa kuului jostain kauempaa. Ihailimme luontoa aamupalaa syödessämme.