Heinäkuussa 2013 miesystäväni Seppo alkoi ehdottamaan automatkaa Lofooteille. Minua ei tarvinnut kauaa houkutella kun innostuin itsekin asiasta. En ollut koskaan ajatellut, että minä voisin mennä sinne. Se tuntui kaukaiselta ja sinne ei ole kauheasti tarjolla valmismatkoja. Omalla autolla, miksikäs ei. Olimme käyneet omalla autolla Tallinnassa, niin miksikäs ei Norjaan. Sepolla oli Opel vuodelta 2000. Dieselauto, joka veisi vähemmän polttoainetta kuin bensa-auto. Olimme varanneet Dieseliin noin 250 euroa. Matkaa tulisi yli 3000km. Olimme suunnitelleet, että menemme Kilpisjärven kautta, koska emme ole siellä vielä käyneet. Samalla tulisi nähtyä Lappia ja ehkä porojakin.
Lähdimme matkaan perjantai aamuna 26.7.2013. Paluu olisi seuraavalla viikolla tiistaina. Aikaa oli aika vähän koska minulla oli vain 5 vapaa päivää töistä. Halusimme, joka tapauksessa Lofooteilla käydä tänä kesänä. Meillä oli auton perässä kaksi vesikanisteria. Vettä oli noin 40 litraa mukana. Ajattelimme, että Lapissa ja Norjassa etäisyydet ihmisten ilmoille voi olla aika pitkät. Emme kuole ainakaan janoon. Vettä on hyvä olla myös ruuan laittoon. Olimme ostaneet Suomen puolelta kaikki ruuat. Lämmintä vaatetta oli mukana ja sadevehkeet. Olin lukenut netistä, että Lofooteilla sataa ja on viileää. Uutena ostimme makuupussit ja teltan sekä retkikeittimen. Vanha makuupussi oli kaapissa mutta halusin, että se on leveä, jossa mahtuu kunnolla kääntymään. Uusi makuupussi olikin 110 cm leveä. Teltta maksoi alle 20 euroa. Halusimme teltan, joka on nopea ja helppo pystyttää. Retkikeittimen tarvitsimme ruuan laittoon.
Lähdimme matkaan perjantai aamuna klo 8. Olin ollut edellisen yön töissä. Yritin ottaa nokoset auton takapenkillä. Saatoin hetkeksi torkahtaa mutten malttanut nukkua. Pihtiputaan jälkeen Vaskikellossa kävimme kahvilla. Sen jälkeen jatkoimme Ouluun. Päivä oli kaunis ja lämmin. Pysähdyimme Nallikariin uimaan. Ranta oli unelma lapsille. Siellä oli pitkälti matalaa ja sai kävellä 500 metriä, ennen kuin vesi ulottui kainaloihin. Olisimme voineet jäädä päiväksi uimarannalle jos meillä olisi ollut enempi aikaa.
Kävimme Torniossa Raxissa syömässä. Söin paljon salaattia ja otin muutaman palan pizzaa. Taivaallista uimisen jälkeen. Kävelimme hieman ulkona ja tähystelimme Ruotsin puolelle. Meillä on tarkoitus ajaa Haaparannan kautta takaisin Suomeen. Matkalla Lofooteille pysähdyimme usein. Kuski sai oikoa jäseniään ja pitää taukoa.
Pysähdyimme tutustumaan Keminmaan kirkkoon. Kirkko on kuuluisa siitä, että Pappi Nikolaus ( Kuoli 1629) oli sanonut, että jos minun sanani eivät ole totta, minun ruumiini mätänee kuoltuani. Nikolauksen ruumis on nähtävänä kirkon lattiassa. Hän on kokonaisena muumioituneena. Sanat olivat siis totta. Jokainen voi käydä sen itse toteamassa kun käy Pyhän Mikaelin kirkossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti